Pieni pohdinta lasten urheilusta

Pieni pohdinta lasten urheilusta:

Minä, lapsi vs. minä, aikuinen

Mitä harrastaminen, pelaaminen lapselle tarkoittaa?

Ennen peliä ja turnausta pääsee juttelemaan kavereiden kanssa tulevista peleistä, saa jännittää, vaikkei sitä myöntäisikään. Ennen peliä saa pakata oman kassin ja yrittää muistaa ottaa mukaan kaiken, mitä tarvitsee. Ennen peliä kuunnellaan myös valmentajaa, pidetään huoli omasta kassista ja juomapullosta. Pelissä pääsee kokeilemaan omia taitoja, yrittämään sellaista, mitä ollaan harjoituksissa ja pihoilla kokeiltu.

Pelissä tulee vaikeita hetkiä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan. Silloin mennään vain eteenpäin ja yritetään uudelleen ja uudelleen. Pelissä tulee myös hetkiä, jolloin kaikki onnistuu. Silloinkin mennään eteenpäin. Pelin jälkeen heitetään yläfemmoja tai ollaan päät allapäin, riippuen tuloksesta. Silti katsotaan eteenpäin, siihen tulevaan peliin. Päivän päätteeksi syödään mokkaruutu ja juodaan mehua.

Peli on vain peliä, mutta silti pelissä opitaan elämässä tärkeitä taitoja.

Mitä lapsen harrastus on aikuiselle?

Se voi olla tapa päästä toteuttamaan omia unelmia, joihin ei ollut mahdollisuuksia. Se voi olla paikka päästä huutamaan ohjeita, antamaan palautetta ja istumaan kädet puuskassa. Se voi olla myös vastaamista sähköposteihin, joita kännykkään tipahtelee. Se voi olla kilpailua, halua voittaa ja olla parempi kuin muut. Se voisi myös olla kannustamista, tukemista ja tsemppaamista tappion jälkeen.

Onneksi voin ihan itse vaikuttaa millainen aikuinen olen. Lyttäänkö epäonnistumisen jälkeen vai kannustanko vaikeana hetkenä, silloin kun harmittaa? Ei pitäisi olla vaikea valita.