Torstaina 18.12.2013 Säätytalolla julkitettiin Valtion liikuntaneuvoston toimesta Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tulokssista hallituskaudella 2007-2011. Kaikkineen tuhti paketti, taustalla rohkeaa tarttumista arviointiin - mitä toki suosittelen monelle muullekin taholle kuin ainoastaan liikuntaneuvostolle.
Kuuntelin Leena Harkimon, Esko Rannon, Minna Paajasen ja Harri Syväsalmen viestiä suomalaisten liikkumisesta ja liikkumattomuudesta, syistä ja seurauksista. Miten suomalaiset saisi liikkeelle? Miten innostaa ja kannustaa? Miten luoda olosuhteita? Millaisia liikuntapaikkoja tarvitsemme? Miten ottaa nuoret entistä paremmin huomioon?
Esille nostettujen kysymysten lisäksi minä kysyisin MISTÄ MATKAT? Mitä tekemistä tällä kysymyksellä on liikkumisen ja harrastamisen kanssa?
Monen liikkujan arkea on se, että lenkille lähdetään kotiovelta, salille ja jumppaan mennään julkisella kulkuneuvolla/fillarilla/omalla autolla. Entäpä jos tennareiden síjaan kulkuneuvona on pyörätuoli? Mitä sitten, jos näkövamman vuoksi ei ole ajokorttia, ei voi ajaa pyörää ja tarvitsee oppaan liikkumiseen?
Silloin vapaa-ajalla käytössä on pääsääntöisesti 18 yhdensuuntaista matkaa / kuukausi. Kokeile, miltä tuntuu elää kuukausi niin, että voit käydä vapaa-ajallasi kaupassa, harrastuksissa, kyläilemässä tai urheilemassa yhteensä 9 kertaa.
Toisille kokeilusi on todellisuutta ja arkea.
