Parasta!

Ai, että miten hienoja juttuja joku muu on keksinyt. Voi kun meilläkin tehtäisiin noin! Pyörän keksiminen uudelleen antaa mahdollisuuden laittaa oman puumerkin johonkin, jolla voi tietysti olla myös suurempaa merkitystä. Usein pyörän keksimiseen vain menee kohtuuttomasti aikaa lopputuloksen jäädessä korkeintaan samalle tasolle edeltäjän kanssa.

Huippu-urheilun muutosryhmä tuo Suomeen huhtikuussa asiantuntijoita eri maista. Saamme kuulla malleista, jotka toimivat muualla. ”Ai, miten hienoa!!”, tiedän jo toteavani kuullessani esimerkkejä isoista menestyjämaista. Kun vielä muistaisin, että samanlaista mallia ei tarvitse keksiä uudelleen – eikä yrittää saada muualla toimivia malleja toimimaan meidän kulttuurissamme. Voisimme aina tehdä hieman paremmin.

Olen saanut olla mukana työryhmissä, joissa on toimittu parastaen. On tehty varastetusta ideasta tai mallista hieman parempi, parastettu. Tätä voi kokeilla käytännössä. Voit huomata tekeväsi jotain muuta kuin mitä ennen, saattaa syntyä jotain uutta, ehkä jopa menestystä. Et ainakaan keksi pyörivää pyörää uudelleen.

Ennakkoluulot(on)

Vammaisurheilun kentillä puhutaan esteettömyydestä. Urheilemaan pitää päästä. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry on mukana viemässä esteettömyyttä eteenpäin. Viime vuoden aikana kartoitettiin käyttäjien kokemuksia sisäliikuntatilojen esteettömyydestä ja tämän vuoden aikana arkkitehti Kilpelä Kynnys ry:stä painii Sisäliikuntatilojen esteettömyys -oppaan kanssa.
Mutta kun esteettömyys ei ole vain kynnyksiä, portaita, valaistusta, oppaita, kaikuja ja moniaistista ympäristöä. Se on myös asenteita. Miten usein törmääkään negatiivisiin asenteisiin, jotka johtuvat ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä? VAU:n toiminnassa on mukana satoja vapaaehtoisia, jotka haluavat olla mukana liikunnassa ja urheilussa, luoda mahdollisuuksia muille - vaikka joutuvatkin usein perustelemaan valintaansa. Itselleni urheilu on tuonut unohtumattomia elämyksiä, karvaita tappiota, kyyneleitä, voittoja ja ystäviä, joiden kanssa kokemiani hetkiä en vaihtaisi pois.
Kaikki eivät pääse mukaan. Joillakin on edessä portaita. Toisilla ei ole varaa. Kolmas käännytetään pois muuten vain. Ovien avaaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa. Kokeile vaikka ensi kerralla. Vaikka silloin kun saat itsesi kiinni ennakkoluulosta. Minä ainakin kokeilen.

Ollaanko oikealla tiellä?

15.-16.3 Helsingissä järjestetty Suomi meets Norja -seminaari herätti keskustelua integraatiosta ja inkluusiosta Suomessa. Hyvä niin - tältä osin tavoite täyttyi! Seminaarin tavoitteena oli nimittäin kuulla malleja muualta ja pohtia omia valintojamme. Mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta jokaisella liikkujalla ja urheilijalla on mahdollisuus tulla mukaan? Mihin suuntaan vammaisurheilua kehitetään? VAU:n yhdessä ja erikseen -toimintamalli antaa yksilölle mahdollisuuden valita harrastaako vertaisryhmässä vai muualla. Mutta onko tämä malli oikea tapa toimia? Lisääkö se oikeasti mahdollisuuksia?
Mistä nykyinen paikallaan junnaaminen sitten johtuu? Vai olemmeko vain tällä hetkellä sellaisessa prosessin vaiheessa, että kestää ennen kuin alkaa tapahtua?
Vammaisurheilun kentillä tapahtuu kuitenkin koko ajan - upeita suorituksia ja itsensä ylittämisiä.
VAU on toiminut reilun vuoden ja kritiikkiäkin on tullut. Kritiikki ja palaute ovat tapa kehittyä - siihenhän me kaikki pyrimme.
Uskon yhdessä tekemiseen ja vaikuttamiseen - yksinäisiä susia on ollut riittävästi.