Win-Win. Kuinka monella meistä on oikeasti verkostoja ja kumppanuuksia, joissa toimitaan aidosti win-win -ajatukselle? Myönnän olleeni onnekas, sillä työurani aikana eteeni on tullut inspiroivia kehittäjiä, jotka haluavat kehittää, löytää uusia ratkaisuja, luoda uutta, kokeilla ja jotka ovat uskaltaneet myös epäonnistua. Minusta epäonnistumiset kertovat kuka haluaa menestyä ja kuka luovuttaa.
Epäonnistumiset tarjoavat aidon maaperän onnistumiselle, kasvamiselle, kehittymiselle - ja menestykselle. Mutta silti pelkäämme epäonnistumista ja kasvojen menettämistä niin paljon, että emme loppujen lopuksi uskalla myöskään onnistua.
Win-win -ihmisten kanssa uskaltaa onnistua ja lähteä uusille poluille. Joskus kyse on paluusta juurille, askeleen ottamisesta taaksepäin, jotta pääsisi kaksi eteenpäin. Olennaista on, että win-win onnistuu vain, jos kaikki osapuolet ymmärtävät, että parhaaseen lopputulokseen päästään yhdessä. Lopputulokseen ei välttämättä saa omaa "puumerkkiä", mutta se ei olekaan win-win -ihmiselle motiivi. Sisäinen motivaatio luoda uutta, olla parempi kuin ennen, ajaa eteenpäin.
Mistä tällaisia win-win -ihmisiä löytyy?
Läheltä. Toivottavasti. Liikkelle pitää lähteä itsestä. Jos en ole valmis laittamaan itseäni likoon yhteisen tavoitteen puolesta, en voi pyytää muitakaan mukaan. Muutos lähtee minusta. Meistä. Yhteisestä tekemisestä. Halusta puhaltaa yhteiseen hiileen.
Vammaisurheilussa puhaltavat integraation ja inkluusion tuulet. Tulosta, menestystä, uusia urheilijoita, harrastajia, valmentajia, ohjaajia, avustajia, tapahtumia ja onnistumisia ei synny kuin yhteistyöllä, tarvitaan halu olla win-win -ihminen.
Löytyisikö sellaista yhteistä halua?
