15.-16.3 Helsingissä järjestetty Suomi meets Norja -seminaari herätti keskustelua integraatiosta ja inkluusiosta Suomessa. Hyvä niin - tältä osin tavoite täyttyi! Seminaarin tavoitteena oli nimittäin kuulla malleja muualta ja pohtia omia valintojamme. Mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta jokaisella liikkujalla ja urheilijalla on mahdollisuus tulla mukaan? Mihin suuntaan vammaisurheilua kehitetään? VAU:n yhdessä ja erikseen -toimintamalli antaa yksilölle mahdollisuuden valita harrastaako vertaisryhmässä vai muualla. Mutta onko tämä malli oikea tapa toimia? Lisääkö se oikeasti mahdollisuuksia?
Mistä nykyinen paikallaan junnaaminen sitten johtuu? Vai olemmeko vain tällä hetkellä sellaisessa prosessin vaiheessa, että kestää ennen kuin alkaa tapahtua?
Vammaisurheilun kentillä tapahtuu kuitenkin koko ajan - upeita suorituksia ja itsensä ylittämisiä.
VAU on toiminut reilun vuoden ja kritiikkiäkin on tullut. Kritiikki ja palaute ovat tapa kehittyä - siihenhän me kaikki pyrimme.
Uskon yhdessä tekemiseen ja vaikuttamiseen - yksinäisiä susia on ollut riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti